Windy Forest´s Caramel

"Melli"

22.5.2001 - 17.5.2014

cea-vapaa

A/A

LTEP 57, laukausaltis

Näytt. mm. PN 1, Rop, serti

Melli jalost.järj.

Mellistä 10-vuotis videokooste

Melli muutti meille kesällä 2002. Teija-kasvattaja etsi Mellille uutta kotia ja Melli tuli meille aluksi parin viikon ”koeajalle”. Melli sopeutui hyvin perheeseemme ja tuli ”narttumaiseen” tapaan toimeen Emman kanssa. Pomon paikkaa piti yrittää Emmalta viedä useamman vuoden ajan, nykyään ovat kai jo keskenään sopineet, että kuka sen kaapin paikan määrää. Melli on miellyttämisenhaluinen, aktiivinen tyttö, jonka kanssa olen hiukan tokoillut ja harrastanut näyttelyitä. Melli rakastaa autossa matkustamista ja hyppää välittömästi farkun takatilaan, mikäli luukku on auki.

Melli on kennelimme kahden pentueen äiti. Ensimmäiset pennut Mellille syntyi v. 2006, pentujen isä on Ketränoron Ace In The Game (Nipa). Pentueeseen syntyi viisi pentua, kaikki soopeleita, joista kahdella päättyi elämä jo ennen kuin se ehti kunnolla edes alkaa. Pennuista Beckham sairastui myöhemmin haiman vajaatoimintaan, mutta voi tänä päivänä mainiosti lääkityksen ansiosta. Brigitte ja Brunette ovat pysyneet täysin terveinä.

Vuonna 2007 astutin Mellin Ruffenuff the Exceptional:lla (Monti) ja keisarinleikkauksella syntyi neljä syyspentua, kaikki tyttöjä. Pennuista sijoitin bluemerle Ceijuliinan, toinen bluemerletyttö sai nimen Cinderella,, trikkitytöistä tuli Caramilla ja Caramelli, joista jälkimmäinen muutti kummityttöni Emmin hoiviin.

Pentuajan jälkeen Mellin elämä ensimmäisessä uudessa kodissa ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Hän vietti elämänsä ensimmäisen vuoden ”ei niin collielle ihanteellisissa oloissa”. Hän pystyi sopeutumaan kuitenkin hyvin uuteen kotiin (meille), kun hänelle annettiin siihen mahdollisuus. En sano, että on ollut helppoa,( ei kai koiran kanssa koskaan niin helppoa ole), esim. ensimmäisen vuoden Melli haukkui kaikki vastaantulijat ja ärisi matalaäänisille miehille, enää ei tapahdu mitään tuollaista.

Melli rakastaa rauhallisia koti-iltoja, hän nauttii makoilemisesta kotiväkensä läheisyydessä, jos tulee liikaa säpinää, hän etsii paikan, jossa voi olla rauhassa. Joskus toivon, että voisin lukea Mellin ajatuksia,: silloin, kun hän makoilee lasikuistillamme ja katselee ulos…hänen katseessaan on jonkinlaista haikeutta. Kiitos Teija, että annoit Mellille uuden mahdollisuuden ja meille ihanan persoonan!